Mummoni ja Mannerheim -trilogia

Miten kaksi tyystin erilaista suomalaista ovat toimineet Suomen historian käännekohdissa? Paavo Rintala kuvaa romaanissaan kahden aikalaisen – oman isoäitinsä ja marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin – vaiheita. Vertaileva elämänkaariromaani tempaa mukaansa sekä historiasta että mielenkiintoisista henkilöhahmoista kiinnostuneet lukijat. Maalaispiika pääsee nahkurinverstaan apulaiseksi. Lopulta hän avioituu nahkurinkisällin kanssa ja perustaa perheen. Samaan aikaan Mannerheim kiipeää Haminan kadettikoulusta upseerihierarkian portaita kohti huippua, yksi kerrallaan. Historia on ihmisten tekemää. Rintala esittelee romaanissaan näistä ihmisistä kaksi. Teos on trilogian ensimmäinen osa, joka ilmestyi alun perin vuonna 1960.

Vuoden 1918 sota riehuu. Mannerheim on sodan johtohahmoja, kun taas kirjailija Paavo Rintalan isoäidin elämässä tapahtuu sen takia suuria tragedioita. Tavallinen suomalainen nainen joutuu järjestämään elämänfilosofiaansa ja maailmankuvaansa uusiksi näiden traagisten tapahtumien keskellä. Kun sota on ohi, täytyy Suomi rakentaa uudelleen. Kansa on yhtenäistettävä. Marsalkka elää ylhäisessä yksinäisyydessä, suomalaiset perheet nuolevat haavojaan. Alun perin vuonna 1961 ilmestynyt romaani on jatkoa teokselle Mummoni ja Mannerheim. Se seuraa Mannerheimin ja Rintalan isoäidin liikkeitä aina talvisodan viimeisiin vuosiin saakka.

Suomen sodat jättivät jälkensä niin sivistyneistöön kuin talonpoikiinkin. Mummo on perheenäitinä ja suomalaisena naisena karaistunut useiden sotien aikana. Marski on kokenut kaiken, mutta myös sairastunut ja ikääntynyt. Suur-Suomi -intoilu ei sytytä häntä laisinkaan. Alun perin vuonna 1962 ilmestynyt teos on Paavo Rintalan Mummoni ja Mannerheim -trilogian viimeinen osa. Trilogia seuraa kahden aikalaisen – kirjailijan oman isoäidin sekä marsalkka Mannerheimin – elämän vaiheita kietoen ne Suomen historian käänteisiin. Viimeinen osa kertoo jatkosodasta ja Suur-Suomi -aatteen tuomasta hurmoksesta.