Historian Pahimmat Sarjamurhaajat

Sarjamurhaajat aloittavat usein parilla enemmän tai vähemmän satunnaisella henkirikoksella. He harjoittelevat ja kokeilevat, mitkä rituaalit tuottavat suurimman nautinnon. Sen jälkeen he valitsevat uhrinsa huolella, tarkkailevat heitä tai käyvät paikoissa, joista tietävät löytävänsä prostituoituja tai yksinäisiä lapsia. Murhat noudattelevat tiettyä toimintatapaa ja kullakin murhaajalla on omat rituaalinsa. Ajan mittaan murhaajan tapa etsiä uhrit bussipysäkiltä, viehtyä tietynlaisiin hiuksiin, ottaa muistoja uhreista tai paloitella ja syödä heidän ruumiinosiaan saattaa ratkaista tapauksen. Lähde poliisien matkaan jahtaamaan neljää vimmaista sarjamurhaajaa. Kertomukset sisältävät raakoja yksityiskohtia eivätkä sovellu lapsille.

Murhaajia on monenlaisia. Jotkut tappavat vain kerran pikaistuksissaan, joukkomurhaajat tappavat monta ihmistä samalla kertaa ja sarjamurhaajat valitsevat uhrinsa huolella ja noudattavat tiettyä rituaalia. Sarjamurhaaja on jääkylmä saalistaja, joka nauttii jahdista, toteuttaa rituaalia tai pakkomiellettä ja muuttuu yhä riippuvaisemmaksi tappamisen tuomasta mielihyvästä. Esimerkiksi saksalainen Volker Eckert oli sairaalloisen kiinnostunut naisten pitkistä hiuksista, Jeffrey Dahmer sai seksuaalista tyydytystä ihmisten paloittelemisesta ja tiettyjen ruumiinosien syömisestä, Aleksandr Pitšuškin päätti murhata shakkilaudan ruutujen verran ihmisiä – ja David Berkowitz väitti demonien määränneen hänet tappamaan. Nämä tarinat kertovat sarjamurhaajia ajavista tekijöistä ja siitä, miten ja miksi he hirmutekojaan tekevät. Sisältö on raakaa ja väkivaltaista – eikä missään nimessä sovi lapsille.